Olin viettämässä viikonloppua Helsingin suuntimilla ja oli niin hauskaa (ja vallllan lämpöinen tunnelma ;) ettei siinä hötäkässä sitten ehtinyt edes lyhykäistä haastevastausta kirjoittamaan -joten tässä teille kolmen päivän kiinnostuksen kivivyöryt. Srsly en usko että ketään kiinnostaa nämä haastepostaukseni, mutta onpahan jotakin kirjoiteltavaa itselleni. :D
Ja kyllä, minun pitäisi olla tekemässä aivan liian isoja koulutehtäviä, kun aikaakin on aivan liian vähän -pitäisi ennen toukokuuta saada tehtyä päättötyöksi koululle joku iso seinävaate, ja sitten tilaustyönä jokin torkkupeitto jollakin muulla tekniikalla kuin palttinalla eikä tilaajaakaan ole vielä löytynyt! Joskus ihmettelen että mitä helvettiä teen alalla joka ei meikään edes paljoa vetoa... : D Mutta kai se on pakko nyt rutistaa loppuun kun valmistun ihan justiinsa, ja sitten voin alkaa opiskelemaan jotakin omaa alaa. Taidekorkeaan ainakin aion yrittää, toinen asia että pääsenkö...

Mutta haasteeseen.
Päivä 1 Ensimmäinen hevonen jolla ratsastin.
Päivä 2 Ensimmäinen hevonen jolta putosin.
Päivä 3 Ensimmäinen hevonen jolla ylitin esteen.
Päivä 4 Hevonen jota ikävöin eniten.
Päivä 5 Hulluin hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 6 Kiltein hevonen jonka olen tavannut.
Päivä 7 Hirvein hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 8 Hevonen jonka selkään haluaisin vielä päästä.
Päivä 9 Ensimmäinen lempiponi.
Päivä 10 Hevonen jonka kanssa yhteistyö on kehittyny enite.
Päivä 11 Hevonen jolla ei ole mennyt, mutta haluaisi mennä.
Päivä 12 Uusin hevostuttavuus.
Päivä 13 Hevonen jolla on hypännyt isoimman esteensä.
Päivä 14 Hevonen jonka kanssa on onnistunein tunti.
Päivä 15 Hevonen jolta on tippunut pahiten.
Päivä 16 Yritteliäin hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 17 Hauskin hevonen jolla olen ratsastunut.
Päivä 18 Hevonen jolla on ihanimmat askeleet.
Päivä 19 Vaikuttavin hevonen.
Päivä 20 Pienin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 21 Suurin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 22 Itsepäisin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 23 Hevonen jonka haluaisi omaksi.
Päivä 24 Elämäni tärkein hevonen.

Kiltein hevonen jonka olen tavannut on ehdottomasti kaunis voikko welsh mountain-tamma Mandis, joka nyt valitettavasti kuoli pois syksyllä -ihan mummoiässä jo, tosin. Minulla on ollut useampiakin kausia jolloin pelkäsin ratsastamisessa jotakin, oli se sitten maastoilu, esteet, ilman satulaa meneminen tai mikä tahansa. Aina silti Mandis oli se kuka sai meikäläisen eroon peloistani -se oli niin pirun kiltti, ihana ja kirjaimellisestikin kultainen tammamamma. Se oli ensimmäinen hevonen jonka varustin ihan kokonaan itse (muita en sitten uskaltanutkaan varustaa :D), se oli ensimmäinen maastokaverini, ensimmäiset koulukisani kävin Mandiksella... Voih. Tämmöisiä poneja voisi olla maailma täynnä, niin kaikki pienet heppailijat saisivat turvallisen alun harrastukselleen. :)

We will meet again, joten vapise Tara! >8D

Hirvein hevonen jolla olen ratsastanut on samaa sarjaa hulluimman kanssa -ensinnäkin ne kulkevat varmaankin aika käsi kädessä, ja toisekseen on vaikea määrittää hullua ja hirveää. Hirvein ratsastuskokemus on viime joululomalta, kun nousin Tara-suomimamman selkään. Me ei vaan tultu juttuun, vaikka miten yritin olla helläkätinen niin sekin oli sille liikaa, ja jotenkaan... no, en tiedä, meillä ei vaan natsannut. Hoitaessa se oli kyllä kiva utelias vekkuli, mutta siinä vaiheessa kun jyräsin pienellä jäisellä kentällä shetujen ja russien välissä kaahaavalla suomiputella, niin huhhuh. Opettaja huutaa keskeltä kenttää että "Eetu tuo on nyt aika vaarallista ja holtitonta ratsastusta!" -oh, tell me about it, enpäs itse huomannut. 8"D Tunnin huipensi se että polvilumpio sanoi siinä hötäkässä että moro -seuraavaksi nilkutin kohti tallia Taran kanssa ja istuskelin karsinassa kylmäpussien ylimpänä ystävänä.
Aion Taran selkään kuitenkin vielä nousta kunhan saan jalkani kuntoutettua, koska jäi niin pahasti kaivelemaan tuo täysin feilattu tunti. Otan sitten vaikka yksityistunnin, niin enpähän ole ainakaan jyräämässä viattomia kanssaharrastajia. XD

Hevonen jonka selkään haluaisin vielä päästä ei asusta edes Suomessa, vaan Egyptissä -Kairossa tarkemmin ottaen. Tiedättehän kun siellä järjestetään ratsastusretkiä aavikolle ja pyramideille? Se oli ensimmäinen kerta puhtaan arabin selässä, samoin ensimmäinen kertani orin selässä -ja silti yllättävän turvallinen retki, vaikka hevonen (Yalla nimeltään. Yalla yallahan on sama kuin suomeksi "hopi hopi!", ja siksi en alkuun tajunnut että opas puhui ratsustani -luulin että hän vain kehotti menemään reippaammin :D) olikin silkka ruutitynnyri ja jarrut olivat kuluneet puhki varmasti jo aikaa sitten. Toisaalta aavikolla ei nyt ollut pahemmin mitään mihin törmätä ja pehmeässä hiekassa dyynille noustessa ei kovakuntoisinkaan hevonen varmasti kauaa jaksa kaahata, joten lähinnä nautin vain siitä että sai päästellä niin lujaa kuin hevosesta lähti -ja siitähän muuten sitä vauhtia irtosi! Yallalla ei ollut edes Haddimaista katapulttiominaisuutta, joten oli ihan sairaan kivaa.
Se oli kyllä todellinen heppakirjojen klisé, mutta sainpahan edes kerran elämässäni ratsastaa aavikolla mustan arabiorin selässä. Tasan viikko sen jälkeen karauttelinkin karvaisella issikkaruunalla pitkin lumista peltoa -pieni ympäristönvaihdos, ehkä. :D