Päivä 1 Ensimmäinen hevonen jolla ratsastin.
Päivä 2 Ensimmäinen hevonen jolta putosin.
Päivä 3 Ensimmäinen hevonen jolla ylitin esteen.
Päivä 4 Hevonen jota ikävöin eniten.
Päivä 5 Hulluin hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 6 Kiltein hevonen jonka olen tavannut.
Päivä 7 Hirvein hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 8 Hevonen jonka selkään haluaisin vielä päästä.
Päivä 9 Ensimmäinen lempiponi.
Päivä 10 Hevonen jonka kanssa yhteistyö on kehittyny eniten.
Päivä 11 Hevonen jolla ei ole mennyt, mutta haluaisi mennä.
Päivä 12 Uusin hevostuttavuus.
Päivä 13 Hevonen jolla on hypännyt isoimman esteensä.
Päivä 14 Hevonen jonka kanssa on onnistunein tunti.
Päivä 15 Hevonen jolta on tippunut pahiten.
Päivä 16 Yritteliäin hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 17 Hauskin hevonen jolla olen ratsastunut.
Päivä 18 Hevonen jolla on ihanimmat askeleet.
Päivä 19 Vaikuttavin hevonen.
Päivä 20 Pienin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 21 Suurin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 22 Itsepäisin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 23 Hevonen jonka haluaisi omaksi.
Päivä 24 Elämäni tärkein hevonen

Tähän on pakko vastata että Haddi, koska luonnollisesti jos on ensin ratsastellut niillä sun näillä tuntsareilla ja sitten sen jälkeen seuraavat 3½-vuotta ratsastaa vain yhdellä hevosella, näkee sen yhden kehityskaaren parhaiten. Tosin tällä hetkellä tuntuu vähän nurinkuriselta, kun Haddi tuli meille niin se oli sellainen lumpulatumpula maastomopo -nyt siitä on tullut aika... no, sanotaanko riehakas. D: Mutta sen kanssa olen silti kehittynyt kaikista eniten, niin hyvien kuin huonojenkin kokemusten ansiosta. Minusta nimittäin yhteistyö tarkoittaa myöskin sitä, että osaa lukea hevosen eleistä mitä se seuraavaksi aikoo, ja varsinkin eleen "korvat tötterölle, pää pystyyn ja häntä perseeseen"- olen oppinut lukemaan aika hyvin sen merkiksi että nyt pitää ottaa kauhukahvasta kiinni. :---D
No ei, kyllä me ollaan muutenkin kehitytty. En kyllä saa Haddia menemään aina kauhean nätisti, pyöreää muotoa saan välillä hakea kissojen ja koirien kanssa ja itse olen sen verran huono ratsastaja ettei se ainakaan asiaa helpota. Istuntaani olen kuitenkin nyt viimeisen vuoden ajan aivan hurjana kehittänyt, ja Haddikin on alkanut oppimaan että jos kantaa itseään oikein, ei paikat mene niin jumiin... nimimerkillä popparinikamaisen hevosen omistaja. :D

Tosin arvatkaas, Haddi meni tänään kuulemma nätisti ja kiltisti, jopa tahmaisesti, Miialla -käynnissä pyöreässä muodossakin! Olin ihan huuli pyöreänä että mitämitä en usko, eikö se riepottanut kertaakaan? Vastaus on pyöreä nolla, go Hödö go! Syyksi paljastui myöhemmin se että jäpykät olivat riekkuneet koko aamun tarhassa. Kiitos Gloí kun leikität tuosta ikuisesta lapsesta energiat pihalle, rakastan sua! 8)

Kuva vuodelta nakki ja keppi, Hödö vielä komeassa kesämekossaan. :)

Istuntani 1½ vuotta sitten, josta on kehitytty toivottavasti.... jos ei, niin heitän kirveen lampeen. Voi häpeä. :I