Päivä 1 Ensimmäinen hevonen jolla ratsastin.
Päivä 2 Ensimmäinen hevonen jolta putosin.
Päivä 3 Ensimmäinen hevonen jolla ylitin esteen.
Päivä 4 Hevonen jota ikävöin eniten.
Päivä 5 Hulluin hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 6 Kiltein hevonen jonka olen tavannut.
Päivä 7 Hirvein hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 8 Hevonen jonka selkään haluaisin vielä päästä.
Päivä 9 Ensimmäinen lempiponi.
Päivä 10 Hevonen jonka kanssa yhteistyö on kehittyny eniten.
Päivä 11 Hevonen jolla ei ole mennyt, mutta haluaisi mennä.
Päivä 12 Uusin hevostuttavuus.
Päivä 13 Hevonen jolla on hypännyt isoimman esteensä.
Päivä 14 Hevonen jonka kanssa on onnistunein tunti.
Päivä 15 Hevonen jolta on tippunut pahiten.
Päivä 16 Yritteliäin hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 17 Hauskin hevonen jolla olen ratsastunut.
Päivä 18 Hevonen jolla on ihanimmat askeleet.
Päivä 19 Vaikuttavin hevonen.
Päivä 20 Pienin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 21 Suurin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 22 Itsepäisin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 23 Hevonen jonka haluaisi omaksi.
Päivä 24 Elämäni tärkein hevonen'


Taas vähän ryhmäyttelen näitä päiviä, kun olin viikosta kipeänä enkä jaksanut koneella oikein olla -tai no jaksoin, mutta lähinnä tuijotin ruutua keksimättä mitään järkevää.

Minulla ei ole oikeastaan hevosta jolla en ole mennyt mutta tahtoisin mennä. Jos minut tyrkätään jonkun toisen hevosen selkään niin jee kiva, uusi tuttavuus, mutten varsinaisesti hinkua toisten hevosten selkiin, en varsinkaan yhden ja tietyn. Tämän hetken tavoitteena olisi että voisin ylipäätänsä ratsastaa. :/
     Uusi hevostuttavuus on jo aiemmissakin blogimerkinnöissäni mainitsemani Tara, josta en nyt lähde enempiä selittelemään kun olen sen jo tehnyt.

Olen hypännyt Haddilla isoimman esteeni, eli metrin. Se oli hämmentävä kokemus, koska olin kerrankin itsevarmana pystyesteellä (yleensä jostain syystä jännitän pystyjä, ne ovat niin pelottavia seisoessaan siinä niin paljaan ja tylsän näköisinä... :D). Juuri ennen estettä iski kuitenkin pupu pöksyyn ja olin aivan varma että mennään vaan läpi ja yhyy yhyy en mää voi issikalla hypätä. Haddi vissiin sitten kuuli ajatukseni, koska itsestään poiketen se sitten hyppäsikin oikein komeasti vaikka itse hannaroinkin. "Vai et voi issikalla hypätä mitä hä?! >8O"

Hypystä ei ole kuvamateriaalia, harmi -onhan se ainakin meikälle jonkinlainen merkkipaalu kun ensimmäisen kerran elämässään ylittää metrisen esteen.  Varsinkin kun ottaa huomioon, millainen kohelluspari silloin oltiin Haddin kanssa -jos sanon että vielä hirveämpi kuin nykyisin.... :----D Tänään tosin menen Miian kanssa tallille ja aion ottaa teille todistuskuvia, että Haddi on alkanut käyttäytymään! 8)