Kun ei edisty; masentavaa

Perjantain yksityistunti paitsi paljasti kaikki ne lihakset joiden olemassaolosta en vielä tiennytkään, myös laittoi meikän vähän ajattelemaan. Olen ratsastanut päälle 11½-vuotta, ja silti tunsin oloni varsinkin alkuun aivan tunariksi. Istuin miten sattuu, en tajunnut edes perusasioita kuten vaikkapa että joo, vaikka Haddia taluttelen aina vähän miten nyt vaan mennäänkään niin en voi toimia niin kaikkien hevosten kanssa (ts. Timo ei tahtonut tulla karsinaan koska talutin "väärältä" puolelta eli en ollut sen mielestä johdonmukainen), ja toisaalta myöskin kaikkiin hevosiin pätee samat peruslait -jankkaan aina kaikille että kävele eteenpäin like a boss äläkä käänny katsomaan kun Haddi jumittaa, ja mitä teen itse Timpan kanssa niin käännyn sitä kohti ja nyin minkä jaksan... ..........Oikeasti, voiko aivot mennä offline-tilaan? :D

Minusta tuntuu etten meinaa edistyä Haddin kanssa, ehkä siksi olenkin niin innoissani ja hullunkiilto silmissä harjoittelemassa länkkärijuttuja kun saan jotain uutta opittavaa. Enkkutyylillä en saa sitä pysymään peräänannossa, vaan perse lähtee laahaamaan yleensä viimeistään sitten kun se heittää possupassille tahallaan tai vahingossa. Olen aina ajatellut olevani ihan täysin p*ska ratsastaja kun en saa sitä pysymään edes pikkuisen kasassa, en saa hevosta kuulolle, istuntani on hanurista. Sitten nousin Timon selkään ja istuntakatsauksen jälkeen se alkoi polkemaan alleen ja hakemaan alkuun matalaan muotoon, siitä sitten hieman korkeemmaksi minun tasoihini katsottuna. Se tuntui niin lohdulliselta, niin hyvältä -en olekaan täysi tunari! Olen aina niin kateellisena katsonut kun sellaisetkin pikkulapset, jotka eivät ole edes eläneet yhtä kauan kuin minä ratsastanut, tuntuvat menevän niin hienosti. Jokaisella on blogissaan kuvia hevosesta joka kulkee enemmän tai vähemmän pyöreässä muodossa ja koivet alla, tai jos ei muodossa niin edes sitten sitä perämoottoria käyttäen. Itsestäni saa vain epämääräisiä rönötyskuvia joissa Haddi menee vähän miten sattuu...
Mistä se johtuu?
Miksen minä osaa ratsastaa omaa hevostani?

Joo, länkkäri meiltä onnistuu hyvin siihen nähden että vasta päälle kuukausi on Haddia koulutettu -viime tunnilla se muuten uskaltautui jopa ylittämään sillan, mikä on siis ihan maailman kamalin asia Haddin maailmasssa! Esteilläkin se menee hienosti -tänään siskoni hyppäsi sillä ja minäkin päsäytin yhden 60 cm taso-okserin kun se tarvitsi kurinpalautuksen, hienosti imi esteille, rytmikäs vahva laukka, venytti hienosti okserilla.
Ja silti minua kaihertaa hirveästi se, etten saa Haddia notkistettua, en saa sitä peräänantoon tai pysymään siinä jos saankin, siinä sivussa ei tule muotoakaan. (Tässä on yksi Haddin hyvä puoli, se ei osaa mennä "feikkimuodossa" eli kaula rullalla ja perse vielä tallissa, jos se alkaa pyöristämään kaulaansa niin se 100% myöskin alkaa polkemaan alle)


Tahtoisin olla tavoitteellinen, tahtoisin kilpailla. Kisata voin, mutta tavoitteellisuus jää -minulla ei ole varaa palkata itselleni valmentajaa joka voisi intensiivisesti seurata etten tee virheitä ja saa niitä lumipallomaisesti kasvamaan (kuten tapanani on), ja vaikken Haddia nyt ihan vanhaksi sanoisikaan niin en minä silti ihan hirveän tavoitteelliseksi kisaamisen suhteen voi heittäytyä 16-vuotiaalla hevosella. Sen jalat ovat todella hyvässä kunnossa, tänäänkään eivät edes kuumottaneet hyppäämisen jälkeen, mutta en osaa luottaa siihen että ne pysyisivät hautaan asti hyvinä. Jokainen on vanhus joskus, myös Haddi -ennemmin tai myöhemmin. En vain tiedä milloin se on...

En tiedä että mikä tämän postauksen idea oli. Ehkä jatkaisin Timolla ratsastamista, menisin sillä harjoituskisoihin vaikka. Haddillakin nyt ajattelin seuraaviin harjoituskisoihin mennä, niissä korkein luokka on 40-60 cm eli korkeutta ei todellakaan tarvitsisi miettiä, Haddihan menee siitä vaikka juoksemalla yli. Voisin keskittyä ratojen ratsastamiseen ja laukkaan stressaamatta esteitä niin paljon.
Jotakin on silti pakko tehdä, on järkyttävää tajuta että kaikki nämä vuodet on vain poljettu paikoillaan. Koko 11½ vuoden aikana minulla on ollut vain kaksi, maksimissaan 3kk pituista taukoa, ja olen käynyt vähintään kerran viikkoon tunnilla, viimeisen 4 vuoden aikana myöskin ratsastanut itsenäisestä 3-6 kertaa viikossa. Silti olen aloittelijatasoa.

Masentavaa. :(

8 kommenttia:

  1. Tiedän tunteen!
    Terveisin takana ~8 vuotta ilman laukanvaihtoja..

  1. Auts. D: Jumituksen tunne on kyllä niin ketuttava, jos nyt saisin sen työpaikan (=Jos saan kouluasiat järjesteltyä oikein ennen työn alkua, oikeastaan) niin voisi laittaa vähän rahaa sivuun niin että voisi ottaa enemmän yksityistunteja ja alkaa ehkä valmentautumaan jollakin hevosella... Nyppii niin perskutasti kun tajuaa että on viimeisimmät vuodet vaan pyöritellyt peukaloita! :(

  1. Mulla on kans vähän samat fiilikset.. Reilut 8 vuotta ratsastanu ja niistä viimeset 5 vuotta jumittanu tällä samalla heC-tasolla. Mikä toisaalta kyllä johtuu siitä etten tajunnut ajoissa vaihtaa tasokkaampaan talliin.
    Kyllä se vähän k'rpii kun kisoissa käyn kuvaamassa niitä väh. 80cm luokkia hyppääviä joita itse monta vuotta sitten talutin alkeiskurssilla :D Mutta ei mulla kyllä mitään suuria suunnitelmia oo, et ei sen puoleen..
    Tarkotus oliskin siirtyä enemmän tuonne issikkapuolelle, nää ratsastuskoulut ei vaan enää oikeen oo mun juttu

  1. Kompaten jasminia: Minäkin ole todennut, ettei nuo ratsastuskoulut ole oikein mun juttu. Toki on siellä päästy jotenkin eteenpäin ja näin, mutta jollainlailla tuntuu että hommat sujuu paremmin yksin. Olen 10 vuotta ratsastanut tunneilla kerran viikossa ja about kolme kertaa sinä aikana onnistunut saamaan hevosen muotoon. Nyt saan joka kerta ratsastamani puoliveritamman muotoon edes loppuajasta joksikin aikaa ja se tuntuu mahtavalta. Lisäksi onnistuu nuo laukanvaihdot ja muut. Ratsastustunneilla tuli vähän samanlainen masis, kun tuntui ettei mikään suju. Jostain syystä kauheat paineet kun joku kyttää vieressä... O.o

  1. Mie kyllä huomasin silloin kun ei vielä omaa hevosta ollut, ettei sillä kerran viikossa-systeemillä edistynyt niin mitenkään, vielä vähemmän kuin nyt paikallani polkien eli TOSI vähän. D: Vasta kun sain oman hevosen aka mahdollisuuden ratsastaa useammin, alkoi asiat edes vähän parantumaan.

    Ratsastuskouluista mie kyllä pidän, ei siinä mitään. Enemmänkin miun ongelma on se etten ole osannut olla tarpeeksi monipuolinen ja rohkea, olisi pitänyt vaan muistaa ratsastaa muillakin hevosilla ja tutustua uusiin opettajiin eikä vaan neljä vuotta mennä jumpsuttaa joka päivä, viikko, kuukausi ja vuosi samalla hevosella. :I

  1. Mhm, joskus tallinvaihto saattaa auttaa. Itse en tallia tahtoisi vaihtaa, sillä lännen- ja issikkahommissa tuolta saa justiinsa mahtavan opetuksen ja osaavat ammattilaiset. Siitäkin huolimatta menen iloisesti välillä toiselle tallille ratsastamaan toisilla hevosilla ja uuden opettajan silmän alla, että pysyisi homma monipuolisena.

    Issikkatallikin voi olla ratsastuskoulu, ainakin meillä on. :) Samat koulu- este- ja maastojutut kuin muillakin, höystettynä toki vaelluksilla, askellajiratsastuksella ja lännenratsastuksella. Harvinaisen monipuoliselle tallille olen siis osunut. :D

  1. Valmennuksesta... Laita mulle mailia (palomaan.ponitalli@phnet.fi), niin kerron lisää!

  1. Joo mie kirjoittelen tässä piakkoin, tyttöystävä on pitkästä matkasta kylässä niin odotan että pääsen pidemmäksi aikaa kirjoittelemaan koneelle kun hän katoaapi vaikkapa suihkuun. (Etten saa syytöksiä siitä että ignooraan hänet koneet takia :D)

Lähetä kommentti

Ruusut, risut, kysymykset ja randomiudet otetaan kaikki vastaan kunhan asiallisina pysytään. :)