Perjantain yksityistunti paitsi paljasti kaikki ne lihakset joiden olemassaolosta en vielä tiennytkään, myös laittoi meikän vähän ajattelemaan. Olen ratsastanut päälle 11½-vuotta, ja silti tunsin oloni varsinkin alkuun aivan tunariksi. Istuin miten sattuu, en tajunnut edes perusasioita kuten vaikkapa että joo, vaikka Haddia taluttelen aina vähän miten nyt vaan mennäänkään niin en voi toimia niin kaikkien hevosten kanssa (ts. Timo ei tahtonut tulla karsinaan koska talutin "väärältä" puolelta eli en ollut sen mielestä johdonmukainen), ja toisaalta myöskin kaikkiin hevosiin pätee samat peruslait -jankkaan aina kaikille että kävele eteenpäin like a boss äläkä käänny katsomaan kun Haddi jumittaa, ja mitä teen itse Timpan kanssa niin käännyn sitä kohti ja nyin minkä jaksan... ..........Oikeasti, voiko aivot mennä offline-tilaan? :D
Mistä se johtuu?
Miksen minä osaa ratsastaa omaa hevostani?
Joo, länkkäri meiltä onnistuu hyvin siihen nähden että vasta päälle kuukausi on Haddia koulutettu -viime tunnilla se muuten uskaltautui jopa ylittämään sillan, mikä on siis ihan maailman kamalin asia Haddin maailmasssa! Esteilläkin se menee hienosti -tänään siskoni hyppäsi sillä ja minäkin päsäytin yhden 60 cm taso-okserin kun se tarvitsi kurinpalautuksen, hienosti imi esteille, rytmikäs vahva laukka, venytti hienosti okserilla.
Ja silti minua kaihertaa hirveästi se, etten saa Haddia notkistettua, en saa sitä peräänantoon tai pysymään siinä jos saankin, siinä sivussa ei tule muotoakaan. (Tässä on yksi Haddin hyvä puoli, se ei osaa mennä "feikkimuodossa" eli kaula rullalla ja perse vielä tallissa, jos se alkaa pyöristämään kaulaansa niin se 100% myöskin alkaa polkemaan alle)
Tahtoisin olla tavoitteellinen, tahtoisin kilpailla. Kisata voin, mutta tavoitteellisuus jää -minulla ei ole varaa palkata itselleni valmentajaa joka voisi intensiivisesti seurata etten tee virheitä ja saa niitä lumipallomaisesti kasvamaan (kuten tapanani on), ja vaikken Haddia nyt ihan vanhaksi sanoisikaan niin en minä silti ihan hirveän tavoitteelliseksi kisaamisen suhteen voi heittäytyä 16-vuotiaalla hevosella. Sen jalat ovat todella hyvässä kunnossa, tänäänkään eivät edes kuumottaneet hyppäämisen jälkeen, mutta en osaa luottaa siihen että ne pysyisivät hautaan asti hyvinä. Jokainen on vanhus joskus, myös Haddi -ennemmin tai myöhemmin. En vain tiedä milloin se on...
En tiedä että mikä tämän postauksen idea oli. Ehkä jatkaisin Timolla ratsastamista, menisin sillä harjoituskisoihin vaikka. Haddillakin nyt ajattelin seuraaviin harjoituskisoihin mennä, niissä korkein luokka on 40-60 cm eli korkeutta ei todellakaan tarvitsisi miettiä, Haddihan menee siitä vaikka juoksemalla yli. Voisin keskittyä ratojen ratsastamiseen ja laukkaan stressaamatta esteitä niin paljon.
Jotakin on silti pakko tehdä, on järkyttävää tajuta että kaikki nämä vuodet on vain poljettu paikoillaan. Koko 11½ vuoden aikana minulla on ollut vain kaksi, maksimissaan 3kk pituista taukoa, ja olen käynyt vähintään kerran viikkoon tunnilla, viimeisen 4 vuoden aikana myöskin ratsastanut itsenäisestä 3-6 kertaa viikossa. Silti olen aloittelijatasoa.
Masentavaa. :(
30. syyskuuta 2012 klo 19.05
Tiedän tunteen!
Terveisin takana ~8 vuotta ilman laukanvaihtoja..